Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa,

Kuin on kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa!

Припев:

Lauluna sen kosket kuohuu,

Järven aallot loiskuaa,

Säveleitä salot huokuu,

Ikihongat humajaa.

Ei oo meillä rikkautta eikä maata viljavaa,

Vaan on laulun runsautta kylvämättä kasvavaa.

Sit ei pane idän halla

Eikä Pohjan pakkaset,

Se ei sorru sortamalla,

Sitä ei lyö rakehet.



Konsa vaino Suomeamme kovin kourin koittelee,

Silloin kurja Karjalamme Suomen surun soittelee,

Ja kun onnen päivän koitto

Suomellen taas sarastaa,

Silloin riemun suuri soitto

Karjalasta kajahtaa.

san. ja säv. P.J. Hannikainen